Kp 26

Miekkonen lähti töihin ja mulle ei uni enää tullut simmuun, joten päätin nousta sitten ylös ja kokeilla pettämätöntä nuijanukutus tyyliä puolen tunnin päästä uudelleen... Eli Disney Chanel päälle seiskalta kun sen ohjelmat alkaa ja peiton alle haukun kanssa, niin johan uni tulee : D

Tässä nyt sitten katsellaan ja odotellaan, että mitä tässä kierrossa oikein tapahtuu; meneekö pitkäksi vai pysyykö hyvän maun rajoissa. Kaapissa on kaksi testiä odottamassa ja ne kutkuttelevat mun hermoja siellä. Hyvin olen kuitenin malttanut ainakin kolmen kierron ajan olla testaamatta vaikka kierto olisi venynyt monellakin päivällä... Kai mä vihdoin tajusin, että rahantuhlaustahan se on, niin ja itsensä kiusaamista. Jotenkin siitä negasta tipahtaa kovempaa ja korkeammalta kun menkoista, koska silloin kun testaa oikeasti toivoo  niitä kahta viivaa ja yhden viivan tullessa ajattelee aina (minä ainakin), että jospa testasin liian aikaisin, menkkojen tullessa se on vaan niin varmaa, että plussa ei taaskaan napsahtanut ja that's it.

Katselin eilen MTV3 Faktalta puolituntisen ohjelman, joka kertoi pariskunnasta, jonka vauva oli kuollut kohtuun n. 39 raskausviikolla. Kyllä siinä tuli kyyneleitä tirautettua. Naisella oli paha endometroosi (kirjoitetaanko se noin?) ja he luulivat, että eivät voi saada lasta, joten raskaus oli suuri yllätys. Heidän kanssaan odotti samaan aikaan vauvaa 4 tai 5 naisen ystävää. Ihan tuolla loppuviikoilla vauva oli sitten lakannut liikkumasta ja ultrassa selvisi, että vauva oli kuollut : ( Ohjelmassa näytettiin kuvaa kuinka vanhemmat sitten pitivät kapaloitua vauvaa sylissään ja siinä vaiheessa aukesi mun itkuhanat oikein kunnolla, se oli niin surullista. En voi edes kuvitella miten vaikeaa heidän oli tavata ystäviensä vastasyntyneitä vauvoja, sillä heidän kaikkien vauvat syntyivät kuuden viikon sisällä. Siinä eräs tämän pariskunnan ystävä, joka oli samaan aikaan raskaana ja ultralääkäri (ja todennut vauvan kuolleeksi), sanoi että hän oli ajatellut, että "onneksi se ei ollut minun vauvani". Tuo kuulosti aluksi minusta todella järkyttävältä, mutta kun ajattelee omalle kohdalle, niin kyllä sitä itsellekin nousisi tuollaisia ajatuksia vastaavassa tilanteessa mieleen...

No nyt hyppäsi kissa makaamaan tähän minun ja läppärin väliin, että kai se on vailla aamupalaa kun noin kehrää ja pussailee : ) Minä lähden siis ruokkimaan karvaiset vauvat ja koitan päästä untenmaille vilä hetkeksi, jotta en olisi känkkäränkkä tänään : D

Kivaa syksyistä viikkoa kaikille

-Ammi