Kp 3

No perjantai-iltanahan mulle tuli oikein ihana vieras kylään. Tämä vieras pukeutuu punaiseen ja viipyy yleensä useamman päivän. Kyllä, menkathan ne sieltä sitten tulivat. Hetken ryvin taas itsesäälissä, mutta aloin ajattelemaan tämän kierron hyviä puolia - kyllä, niitä on - kierron pituudeksi tuli tasan 30, josta olen erittäin tyytyväinen. Toivon, että Terolutit olisivat tähän syynä ja voin olettaa, että seuraava kierto huitelee samoissa lukemissa, joten ovis olisi helpompi kartoittaa.

Ensin mietin, että joskos alkaisin mittaamaan aamulämpöjä, mutta päätin että teen sen vasta joskus muutaman kierron päästä (jos muistan), sillä se varmastikin luo lisästressiä, jota ei kyllä tähän hätään tarvita yhtään lisää. Pieni toivonkipuna asustaa mun sisimmässä, sillä erään tutun toinen lapsi sai alkunsa 2. terolut kierron jälkeen, ja hekin olivat yrittäneet toista lasta jo kauan. Tiedän, sehän on kaikilla yksilöllistä, mutta on ihanaa kun se pienen pieni toivonripe nostaa taas päätään, sillä perjantaina olin taas jo ihan luopumassa koko hommasta.

Oletteko te muut jo hommanneet jotain vauvaa varten?Mä olen ja kyllä huomaa, että mä IHAN OIKEASTI haluan vauvan! Mulla on meidän makkarin vaatekaapeista yksi yläkaappi varattu kokonaan vauvanvaatteille. Niitä on siis ihan tuhoton määrä niin uusina ostettu kun käyettynäkin. 62-68 cm syys/talvihaalareitakin on 3 kpl, ne tosin ovat unisex mallisia, joten ei se mitään ; ) Muutakin vaatetta löytyy niin tytölle, kun pojallekin ja on mulla jopa yhdet mammahousutkin (jotka sain yhdeltä tutulta, jonka toisen vauvan pitäisi syntyä ihan hetkenä minä hyvänsä <3 ). Sanotaanko niin, että meidän ei tarvitsisi hankkia välttämättä mitään muuta kun sellaiset käyttötavarat (pinnis, vaunut, sitteri yms.) sitten, sitten kun vauva olisi josksu tuossa. Oih, mun on pakko mennä hyistelemään niitä vaatteteita kohta, aina kun niitä hypitelee, niin huomaa että hei, täällä on tällänenkin... Niitä on siis niin kauheasti, että pääsee unohtumaan välillä, mitä siellä oikein on : )

Mä olen ollut melki vuoden Lasten Omassa Kirjakerhossakin (nyt erosin, sillä niitä kirjoja on niin tuhoton määrä jo, eikä ketään kelle lukea) sekä Mauri Kunnaksen kirjakerhossa, että on sitten lukemista, sillä mä haluan lukea lapsilleni samalla tavalla kun mulle on lapsena luettu. Toki mulla on iso muuttolaatikollinen mun lapuuden kirjoja, mutta kyllähän sitä pitää olla valinnanvaraa ; ) Ja mä olen ajatellut, että niitähän voi antaa sitten vaikka lahjaksi tai jotain kun ihan lukemattomia ovat.

Olempa mä aloittanut vaunupeittoakin tekemään, ihan isoäidinneliöistä vaan, mutta pitää sanoa, että se on kyllä aika kaunis. Lankana on Novitan muhkeanpehmeä Mambo ja värinä ruskea, luultavastikin teen siihen sitten valkean reunustan.

No nyt tuli niin kova hinku tehdä sitä peittoa, että pakko mennä : )

-Ammi

Kp 26

Miekkonen lähti töihin ja mulle ei uni enää tullut simmuun, joten päätin nousta sitten ylös ja kokeilla pettämätöntä nuijanukutus tyyliä puolen tunnin päästä uudelleen... Eli Disney Chanel päälle seiskalta kun sen ohjelmat alkaa ja peiton alle haukun kanssa, niin johan uni tulee : D

Tässä nyt sitten katsellaan ja odotellaan, että mitä tässä kierrossa oikein tapahtuu; meneekö pitkäksi vai pysyykö hyvän maun rajoissa. Kaapissa on kaksi testiä odottamassa ja ne kutkuttelevat mun hermoja siellä. Hyvin olen kuitenin malttanut ainakin kolmen kierron ajan olla testaamatta vaikka kierto olisi venynyt monellakin päivällä... Kai mä vihdoin tajusin, että rahantuhlaustahan se on, niin ja itsensä kiusaamista. Jotenkin siitä negasta tipahtaa kovempaa ja korkeammalta kun menkoista, koska silloin kun testaa oikeasti toivoo  niitä kahta viivaa ja yhden viivan tullessa ajattelee aina (minä ainakin), että jospa testasin liian aikaisin, menkkojen tullessa se on vaan niin varmaa, että plussa ei taaskaan napsahtanut ja that's it.

Katselin eilen MTV3 Faktalta puolituntisen ohjelman, joka kertoi pariskunnasta, jonka vauva oli kuollut kohtuun n. 39 raskausviikolla. Kyllä siinä tuli kyyneleitä tirautettua. Naisella oli paha endometroosi (kirjoitetaanko se noin?) ja he luulivat, että eivät voi saada lasta, joten raskaus oli suuri yllätys. Heidän kanssaan odotti samaan aikaan vauvaa 4 tai 5 naisen ystävää. Ihan tuolla loppuviikoilla vauva oli sitten lakannut liikkumasta ja ultrassa selvisi, että vauva oli kuollut : ( Ohjelmassa näytettiin kuvaa kuinka vanhemmat sitten pitivät kapaloitua vauvaa sylissään ja siinä vaiheessa aukesi mun itkuhanat oikein kunnolla, se oli niin surullista. En voi edes kuvitella miten vaikeaa heidän oli tavata ystäviensä vastasyntyneitä vauvoja, sillä heidän kaikkien vauvat syntyivät kuuden viikon sisällä. Siinä eräs tämän pariskunnan ystävä, joka oli samaan aikaan raskaana ja ultralääkäri (ja todennut vauvan kuolleeksi), sanoi että hän oli ajatellut, että "onneksi se ei ollut minun vauvani". Tuo kuulosti aluksi minusta todella järkyttävältä, mutta kun ajattelee omalle kohdalle, niin kyllä sitä itsellekin nousisi tuollaisia ajatuksia vastaavassa tilanteessa mieleen...

No nyt hyppäsi kissa makaamaan tähän minun ja läppärin väliin, että kai se on vailla aamupalaa kun noin kehrää ja pussailee : ) Minä lähden siis ruokkimaan karvaiset vauvat ja koitan päästä untenmaille vilä hetkeksi, jotta en olisi känkkäränkkä tänään : D

Kivaa syksyistä viikkoa kaikille

-Ammi 

Kp 21

Kiitos vierailijoille, ihan yllätyin kuinka paljon teitä on käynyt tässä muutaman päivän aikana. Niin ja kiitos BLUElle napeista, ne ovat vallan ihanat.

Mulla on ollut ihan ihme raskausoireita nyt reilu viikon: tissit on kipeät, alavatsaa nippailee, itken todella helposti ja väsyttää kauheasti. Ensin ajattelin, että nuo johtuvat niistä Terolueista, mutta kun tarkemmin mietin, niin "oireet" alkoivat jo ennen niitä, no sitten syytin syysväsymystä, mutta miksipä siinä olisi tissit arat ja vatsaa nippailisi... Tänään tulin siihen tulokseen, että vauvan kaipuu on taas huippulukemissaan ja kroppa tekee kepposiaan : (

Joskus puolisen vuotta sitten kun menkat oli liki 3 viikkoa myöhässä kävin äitiysneuvolassa tekemässä testin ja negaahan se näytti. Noh viikko siitä ja mitään ei vieläkään kuulunut. Lääkäri sitten tutki ja mitään ei ollut ja passitti verikokeeseen, no negahan se sieltä tuli ja sinä päivänä kun sain tuloksen alkoi menkatkin... Mun sisällä oli se pienen pieni kipuna ja toivo siitä, että mä olisikn yksi niistä, joiden raskaus voidaan todeta vain verikokeella. Kierroksi tuli 55 päivää.

Mulla on ennen pillereiden aloittamista ollut säännöllinen kierto about 30-32 nyt kierto on heitellyt 25-55, joten ovistakin on vaikea bongata. Muutamassa kierrossa käytin ovistikkuja, mutta vain kerran sen bongasin, joten katsoin turhaksi pistää rahaa menemään sellaiseen, mikä ei tee mua hullua hurskaammaksi.

Ja vielä palatakseni noihin edellisen postauksen komentteihin niin, se jolla ei ole lapsia eikä niitä ole hankkimassa nyt/ollenkaan ei voi ymmärtää sitä, jolla on lapsettomuutta. Mä inhoan kuulla niitä valituksia ja voivotuksia ja "kyllä se kohta tärppää", "älä stressaa" kommentteja, tämän takia kukaan meidän läheinen ei tiedä tästä asiasta lainkaan: ei siitä, että yritetään vauvaa eikä siitä, että ollaan jo vuosi yritetty tuloksetta. Mua inhottaa myös se, että ne joilla on jo yksi tai useampia lapsia valittaa heti ekan yrityskierron jälkeen ihan poru kurkussa, että kun ei nyt tärpännytkään... Mitäs me, joilla ei ole yhtään lasta ja ei ole tärpännyt 12 kierron jälkeen? En sano sitä, että lapsellinen ei voisi tietä miltä tuntuu monen kierron jälkeen, mutta kun heti ensimmäisestä kierrosta jo puhutaan, että ei meille tule vauvaa ikinä enää... Se sapettaa ja kovasti. Mä olen sillä kannalla, että oikeasti lapsettomuutta voi ymmärtää vain se, joka sen on kokenut.

No olimpa mä taas saarna tuulella *punastelee*.

Jos meille nyt tulisi vauva, niin arvatkaas mitä? Se olisi juhannusvauva <3 LA olisi 23.6.08. Joo, mä kiusaan aina itseäni ja käyn laskemassa LAn kierron jossakin vaiheessa... Tyhmä minä, mutta se on vaan tapa ja on kiva leikitellä ajatuksella, että mitä sille ruusunnupulle laittaisi päälle kun lähdetään synnäriltä jne.

Mun hoivavietti on nyt jotenkin suurimmillaan (samoin kun se vauvankaipuu) ja mä olenkin paaponut meidän elukat ihan puhki : D Koiruliininkin otin tänään aamulla kainaloon nukkumaan kun mies lähti töihin ja toinen oli niin onnellinen kun paijasin sitä ja nukkuikin mun kanssa muutaman tunnin. Kissat taas välillä, kun niitä haliruttaan, pistävät tassut naamaa vasten että "et varmaan taas mua pusuttele" : D Kyllä mieskin saa osansa tästä kaikesta ; )

No mutta, taidan mennä tästä käsitöiden pariin, ne kun ovat mun suuuuuuuri intohimo.

-Ammi

Kp 18

Jos tähän alkuun kertoisin hieman taustaa...

Meidän yhteiselo alkoi 19.3.2004. Elokuussa 2005 muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Joulukuussa '05 oli ensimmäiset vakavat vauvapuheet ja '06 kesällä jätin e-pillerit pois syötyäni niitä liki kaksi vuotta.

08/06 näytimme vihdoin vihreäävaloa haikaralle ja se valo on palanut siitä asti, mutta haikara vain jättää meidän risteyksen ohittamatta... jatkuvasti. 08/07 kävin omalääkärin puheilla lapsettomuudesta ja petyin kovasti käyntiin. Lääkäri ei tehnyt juuri mitään, konsultoimalla toista lääkäriä määräsi Terolutit puoleksi vuodeksi epäsäännöllisen kierron vuoksi (25-55) ja käski tulemaan takaisin jos puolen vuoden päästä ei ole tärpännyt. Olin odottanut punnitusta, verenpaineidenmittausta, verikokeita yms., mutta ei.

Nyt onkin ollut puhetta, että jos vuoden loppuun mennessä ei tärppää, niin otetaan yhteyttä Väestöliittoon. Siihen mennessä saisi painokin pudota ainakin 10kg... Pudotellaan ne loput sitten ensi vuonna ; )

Tästä kierrosta on siis ollut Terolutit mukana ja toivotaan, että auttaisivat.

Vauvan kaipuu on kova... Se huomaa siitä, miten hamstraan kaikkea ihanaa vaatetta ja tavaraa vauvaa varten. Yksi kaappi on jo täynnä vaatetta ja olen nyt tehnyt avokille lupauksen, että enempää en osta ennen kun vauva on todella tulossa.

Nimet on sekä tytölle että pojalle valmiina, kummit mielessä, ristiäiskutsut hahmoteltu, vauva-ajan kirja ostettu ja odotuspäikky hommattu, lastentarvikenettikauppojen sivut selattu läpi ja tiedossa jo kaikki pinnasängystä vaunuihin ... Mitä tästä vielä puuttuu, ah juu se VAUVA

Tänne siis kirjoittelen tuntemuksia ja ajatuksia lapsettomuudesta. Kommentointi on erittäin sallittua ja toivottua.

-Ammi